Tämän tekstin luettuasi saatat kokea voimakasta halua improvisoida.
Mä oon Tuomas ja olen tanssinut ja kisannut vapaasti vietäviä tansseja 18 vuotta. Jengi tietää, että olen valmis lähtemään ”hulluihin” juttuihin mukaan ja rakastan epätietoisuutta enemmän kuin valmiiksi suunniteltua. On tullut siis matkan varrella improvisoitua niin tanssin, teatterin kuin räpinkin muodossa!
Kun puhutaan vapaasti vietävästä tanssista, niin sillä tarkoitetaan tanssia, jossa toinen vie ja toinen seuraa. Peruskuviot ovat useasti molemmille osapuolille tuttuja, mutta taitojen kehittyessä seuraaja ei välttämättä tiedä tai ole ikinä aiemmin tehnyt kuviota, jonka viejä vie. Onko siis koko tanssi tällöin improvisoitua?
Mietitään tähän väliin, mitä improvisaatio on. Mielestäni paras ja lyhyt, mutta kattava vastaus on, että improvisointi on hetken taidetta. Se on jotain, mikä syntyy siinä ja sillä hetkellä. Improvisaatio on myös vahvasti toisen kuuntelemista ja nopeaa reagoimista.
Palataan siis takaisin kysymykseen, onko koko tanssi tällöin improvisoitua? Ei ole. Halutessamme voimme tanssia koko tanssin improvisoimatta hetkeäkään, mikä onkin taitavalle tanssijalle helppoa esimerkiksi käyttämällä peruskuvioita. Voimmeko tanssia koko tanssin improvisoimalla? Se onkin jo huomattavasti vaikeampaa ehkä jopa mahdotonta varsinkin, jos puhutaan tanssista, jossa molemmilla olisi mukava olla. Improvisaatio sopiikin siis paritanssiin paremmin mausteena sinne tänne ripoteltuna.
Mutta miten ja minne tätä mielihyvän maustetta kannattaa ripotella? Ohessa kolme esimerkkiä.
- Kuviot
Luultavasti jokainen kuvio, jonka teet, on jo tehty aiemmin. Täten se, että tekee peruskuvioita tai vaikeampia kuvioita peräkkäin ei itsessään ole mielestäni improvisaatiota. Esimerkiksi kaikki nopeutukset ja hidastukset vaativat kaveria reagoimaan ja ne syntyvät hetkessä ja täten alkavat jo hivelemään improvisaation rajapintaa. Mutta jos olet harjoitellut tekemään aina nopeutuksen tietyn kuvion ykköselle mutta teetkin samannopeutuksen ykköselle ja kakkoselle, koska se sopikin sillä hetkellä paremmin musiikkiin, taas on improvisaatiota. Kuviot itsessään voivat täyttää improvisaation raamit, jos kuvio syntyy yhteisellä tekemisellä eli toinen aloittaa jotain minkätoinen lopettaa, vaikka kuvio olisikin jo molemmille tuttu. Tässä syntyy vuoropuhelua ja kumpikaan ei tiedä, miten kuvio tulee päättymään.
- Variaatiot
Olet oppinut viemään tai seuraamaan käden ali -kuvion ja nyt olisi aika lisätä hieman extraa. Päätät hetken mielijohteesta tehdä normaali askeleiden sijaan steppitunneilla oppimasi jalkavariaation, koska musiikki oikein ulvoo sitä. Tämä variaatio muutti nyt radikaalisti peruskuviota ja haastoi myös tanssikamusi reagoimaan tekemisiisi. Tämä oli improvisaatiota. Nyt valmiiksi opittu juttu upotettiin valmiiksi opittuun kuvioon ja muutti sitä radikaalisti pakottaen teidät molemmat eläytymään siinä hetkessä.
Toinen skenaario olisi esimerkiksi samassa tilanteessa tehty samankaltainen jalkavariaatio, joka ei vaikuttaisi parin tekemiseen, tällöin se olisi yksinkertaisesti vain hieno variaatio.
Kolmas skenaario taas olisi jalkavariaatio, jossa käyttäisit jotain valmiiksi oppimaasi mutta muuttaisit sitä musiikkiin sopivammaksi tai tekisit jotain täysin uutta sillä hetkellä. Tämän voi toki tehdä vaikuttamatta parin tanssiin. Tämä olisi tietty improvisaatiota.
- Muut keinot
Näytteleminen, mimiikka, huumori tai eri tunnetilat jne..
Joku viisas ihminen on joskus puhunut siitä, että tanssi on kuin elokuva, jossa on alku keskikohta ja loppu. Tämä tarkoittaa sitä, ettätanssissa syntyy vaihtelua, joita kuviot sekä niiden eri variaatiot toki luovat, mutta välillä heittäytymällä vaikkapa eri fiilikseen kuviotkin tuntuvat ja näyttävät hieman erilaiselta. Fiilis onkin mielestäni yksi tärkeimmistä elementeistä, jonka päälle voi alkaa rakentaa muita juttuja. Jos fiilis tanssiin lähtiessä on p*ska, niin ei välttämättä ole halua alkaa improvisoimaan tai hullutelemaan. Tai jos työkiireet painavat mieltä, niin tanssistakin voi tulla suorittamista. Johanna kirjoittikin aiheesta hyvin Avecin ensimmäisessä blogissa, miten sosiaalitanssi on improvisoitua hetkessä elämistä, eli et mieti miltä nyt näytät tai miten ne kissat nyt kotona pärjää, vaan keskityt tähän tilaan tähän hetkeen ja tähän pariin. Käy ihmeessä lukemassa, jos et ole vielä sitä tehnyt.
Kuuntelu ja uskallus.
Monet ovat kysyneet minulta, että miten on mahdollista, että tanssit itsellesi tuntemattoman ihmisen kanssa ja se toimii? Tähän vastaus on tietenkin viennin ja seuraamisen opettelu eli viejä/toinen välittää omalla kehollaan impulssin, joka antaa kaverille suunnan ja vauhdin. Tähän varmasti palataan vielä blogissa myöhemmin. Mutta miten se kaveri voi tietää, mikä oli improvisoitua? Ei todellakaan aina tiedäkään, mutta olemalla hereillä ja läsnä tässä hetkessä on mahdollista reagoida yllättäviin tilanteisiin. Yllättävien hetkien ei aina tarvitse olla kuitenkaan nopeita tilanteita, useasti itseasiassa improvisoidessa rauha on kaiken A ja O. Kun molemmat ”kuuntelevat” toisiaan on mahdollista synnyttää hetkiä, jotka näyttävät taianomaisilta ja myös tuntuvat siltä. Helposti nimittäin yrittää pysyä musiikin kyydissä väkisin vaikka voisi hyvin hellittää otetta ja katsoa mitä siitä syntyy. Kun tanssi ei ole vain selviytymistä kuviosta toiseen, päästään jo paljon lähemmäksi tilaa jossa vuorovaikutus ja musiikki ovat keskiössä.
”Mutkun mä oon huono improvisoimaan”
Improvisaatiota voi harjoitella aivan kuin mitä tahansa muutakin taitoa. Monesti olen kysynyt ihmisiltä, että kuinka monesti teidän tekee mieli nauraa tai pilkata ihmistä, jonka näette yrittävän parhaansa? ” Niinpä, ei koskaan. Oma vinkkini onkin, että kun improvisoit niin tee se täysillä! Tällä tarkoitan sitä, että mitä ikinä teetkin niin tee se loppuun asti. Suurin pelko on yleensä ”mitähän muut ajattelevat” tai ”miltähän nyt näytän”, ja molemmat ajatukset estävät sinua olemasta läsnä hetkessä. Moni on varmasti nähnyt tanssilavalla, laivalla tai juhlissa, kun joku tanssii menemään täysillä yksin tai parin kanssa,mikä on saanut luultavasti hymyn väkisinkin huulille. Uskallus heittäytyä hetkeen on parasta, mitä voit tanssillesi tehdä!
Parhaat omat muistot on tansseista, jossa bileiden viimeisinä tunteita tanssista on tullut entistä enemmän improvisoitua hulluttelua, eli on karannut tanssimopo kunnolla käsistä.
Laita siis musa soimaan ja anna palaa!
Hullutellaan kun tavataan, Tuomas Sillanpää
P.s Tässä vielä linkki Johannan blogi tekstiin: https://avecdanceclub.com/dancediscussions-fi/dance-to-express-not-to-impress/?lang=fi
