3 syvälle iskevää kysymystä, joita salsamusiikki usein herättää! Esimerkkibiisien kera!
Tervetuloa salsamusiikin maailmaan! Jokainen lause tässä blogitekstissä olisi oman luentonsa arvoinen, ja tarkoitus onkin vain tuoda esille keskeisimmät teemat kunkin kysymyksen takaa!
MILLÄ NIMELLÄ TÄTÄ MUSIIKKIA PITÄISI KUTSUA?
Jokainen tanssinharrastaja on varmasti törmännyt ainakin kahteen nimitykseen, salsa ja timba, ja ihmetystä varmasti herättää kun niitä käytetään joskus jopa samojen kappaleiden yhteydessä! Miksi näin on? Eikö valssi ole valssi ja bolero bolero? Salsa syntyi New Yorkissa 60-luvulla ja timba Kuubassa 90-luvulla, mutta niiden välissä on vain veteen piirretty viiva, jos sitäkään.
Tämän aiheen syövereihin ja tarkempaan historiaan päästään vain muutaman tunnin mittaisella luennolla, mutta tässä pähkinänkuoressa: kuubalaisen populaaritanssimusiikin maailma koostuu useista toisiinsa limittyneistä musiikkigenreistä, joiden rakennepalaset ja pohjimmaiset toimintavat ovat hyvin samankaltaisia. Vaikka salsa syntyikin Yhdysvalloissa ennen leviämistään takaisin Latinalaiseen Amerikkaan, sen kuubalaiset juuret saavat sen toimimaan samalla tavalla. Tämän limittyneisyyden vuoksi eri genrejen välillä leikkiminen ja eritasoinen yhdistely on helppoa, luontevaa ja saa aikaiseksi mitä monimuotoisempia lopputuloksia.
On löydettävissä stereotyyppiset salsa-, son, timba-, reggaeton-, changüí- ja rumbabiisit jne, mutta iso osa kuubalaisen populaaritanssimusiikin kappaleista on jossain siellä ihanassa välimaastossa!
Tämän takia akateemisessa kirjallisuudessa käytetäänkin usein termiä “música popular bailable cubana”, eli kuubalainen populaaritanssimusiikki. Se sisältää kaikki mahdolliset kombinaatiot ja variaatiot eri rytmeistä ja grooveista, mutta kuvaa kuitenkin erinomaisesti lopputuloksen musiikillista pohjaa sekä musiikin sosiaalista käyttötarkoitusta. Salsa- ja timbatermit toimivat kuitenkin hyvin arjen keskusteluissa, ja yleensä kaikki osapuolet pystyvät ymmärtämään toisiaan.
Tässä esimerkkikappaleessa yhdistyy muun muassa changüí-rytmiikka bongoissa ja tres-kitarassa, reggaeton-vibat syntikkariffissä ja rap-laulussa sekä songo-rytmit rumpusetissä ja conga-rummuissa. Música popular bailable cubana kuvaakin tätä kappaletta paremmin kuin mikään yksittäinen genrenimike, vaikka sitä arkikielessä kutsuttaisiinkin timbaksi tai kuubalaiseksi salsaksi.
Esimerkkikappale: Elito Revé ft. Yomil y El Dany – El Corrientazo
MITEN KAPPALEET RAKENTUVAT?
Länsimaisen populaarimusiikin rakenne on varmasti tätä lukevalle tuttua, ainakin intuitiivisella tasolla. Stereotyyppinen rokkibiisin rakenne voisi mennä seuraavasti:
Alkusoitto | 1. Säkeistö | Kertosäe | 2. Säkeistö | Kertosäe | Välisoitto | Kertosäe | Loppusoitto
Kuubalainen populaaritanssimusiikki toimii puolestaan hyvin toisenlaisella tavalla! Perinteisesti kappaleet voidaan jakaa kahteen osaan: tarinaosuus (cuerpo) ja kertosäeosuus (montuno). Tarinaosuus on usein energialtaan rauhallisempi ja jälkimmäinen energisempi, ja kun kappale etenee varsinaiseen kertosäeosuuteen, paluuta uusiin säkeistöihin ei enää ole. Sen sijaan montuno kestää koko loppukappaleen ajan, ja sitä muunnellaan erilaisilla osioilla. Tämä klassinen rakenne on tietysti jatkuvan muutoksen ja leikittelyn kohteena, ja iso osa tämän päivän kappaleista rikkoo muottia ainakin joltain osin, vaikka iso kaari pysyisikin samana.
Seuraavassa esimerkkikappaleessa alkupuolen tarinaosuus mukailee länsimaisen populaarimusiikin säkeistö/kertosäkeistö/säkeistö -muotoa, mutta varsinainen montuno alkaa kohdassa 2:11, ja loput neljä minuuttia mennään jatkuvan muuntelun aalloilla!
Esimerkkikappale Havana D’Primera – Que Sorpresa
APUA! MISSÄ RYTMI, MISSÄ YKKÖNEN?
Epävarmuus rytmin kanssa on varmasti kaikille tuttu tunne! Erityisesti timbamusiikissa sen kuuluisan ykkösen etsiminen on välillä aikamoisen työn takana.
Tähän on kaksi syytä, jotka molemmat on sisäänrakennettu kuubalaiseen populaaritanssimusiikkiin:
- Bajo anticipado
- Polyrytmiikka
Bajo anticipado eli “ennakoiva basso” tarkoittaa käytännössä sitä, että musiikin tärkeimmältä tuntuva hetki ei olekaan “ykkösellä”, vaan “nelosella/kasilla”. Länsimaisen populaarimusiikin kasvatit ovat tottuneet “ykkösen” korostumiseen musiikissa, ja tämä uudenlainen groove saa aluksi aivot solmuun! Vaikka nimitys tulee bassosta, myös muut instrumentit toteuttavat tätä samaa groovea.
Polyrytmiikalla taas tarkoitetaan sitä, että eri instrumenttien rytmit menevät toistensa limittäin ja ohi, ja sitä kautta luovat jotain osiaan suurempaa kokonaisuutta. Käytännön esimerkkinä tämä on viety tappiinsa timbassa, jonka kehittymisen kulmakiviä oli musiikillisen “tilan” täyttäminen. Siinä pyrittiin saamaan aikaiseksi mahdollisimman monipuolinen ja loppuun asti tikattu rytminen “matto”, jossa eri instrumentit täydentävät toistensa jättämiä “aukkoja”. Isossa mittakaavassa tämä perinne tulee toki hyvin paljon kauempaa historiasta.
Jos tähän erilaiseen “nelos-painotteiseen” grooveen ja polyrytmiikkaan ei ole tottunut, se voi aluksi tuntua monimutkaiselta, hektiseltä tai jopa sekavalta. Ajan myötä rytmiikkaan heittäytyminen tulee luontevammaksi, ja sen yksityiskohdista ja groovesta pystyy nauttimaan tanssiessaan aivan uusissa sfääreissä! Tämän erilaisuuden tiedostaminen ja sitä kautta siihen tutustuminen tekee siitä kaikesta kuitenkin paljon helpompaa.
Viimeisessä esimerkkikappaleessa tapahtuukin vaikka mitä, jatkuvalla syötöllä! Kuunteluharjoituksena laita kuulokkeet päähän ja rauhoitu kuuntelemaan eri instrumenttien osuuksia ja niiden suhteita toisiinsa. Esimerkiksi, miten piano ja kitara tukevat toistensa rytmejä ja miten ne suhteutuvat rytmisektioon ja lauluun? Entä mitä tapahtuu niillä “nelosilla” ja “kaseilla”?
Esimerkkikappale: Alain Perez – El tic tac de la Habana
Tässä oli paljon asiaa tiiviissä paketissa, ei siis huolta jos moni asia jäi vielä uudenkarheaksi! Varsinaisten tanssijoille tarkoitettujen luentojen aikana moni asia todennäköisesti selvenee vielä entisestään. Musiikkiin tutustuttuasi on hyvä lähteä improvisaation ja tanssin pohjimmaisen tarkoituksen pohtimisen pariin!
Meneviä musiikkihetkiä,
Matias
