Lämpimästi tervetuloa seuraamaan uutta Avecin Blogia! Näppäimistöä täällä päässä naputtelee viisi Avec Dance Clubin omistajaa ja tanssinopettajaa, joille tanssi on elämäntavan lisäksi suurin intohimo. Tässä ensimmäisessä blogipostauksessani pääsen pureutumaan yhteen ehdottomista lempiaiheistani – Dance to express, not to impress. Meistä olisi aivan ihanaa kuulla myös sinun ajatuksiasi niin tästä ja kuin tulevista blogiteksteistämme! Kommentteja voit jättää blogin alle kommenttiosioon. Toivomme sinulle mukavia ja antoisia lukuhetkiä!
DANCE TO EXPRESS, NOT TO IMPRESS
… ja miksi sinusta tulee sen takia haluttu tanssipari 😉
Valinta tämän ensimmäisen blogipostauksen aiheeksi oli mulle helppo. Aihe kertoo paljon niistä olennaisimmista syistä, jotka saivat mut ja Omarin rakastumaan sosiaalitanssiin, ja siitä miksi se antaa meille käsittämättömän paljon energiaa päivästä ja vuodesta toiseen. Tuosta lainauksesta on tullut myös punainen lanka meidän opetuksiin. “Dance to express, not to impress” kolahti viimeistään siinä vaiheessa, kun olimme aloittaneet meidän ensimmäiset tanssikurssimme. Jaoimme tämän lainauksen oppilaidemme Facebook-ryhmässä melkein yhdeksän vuotta sitten. Sieltä tuli nopea ja välitön reaktio: “Teidän pitäis tehdä tästä teidän slogan! Tämä on just sen ytimessä, mitä te edustatte opettajina ja tanssijoina.” Oli häkellyttävän ihanaa kuulla, että se oli niin nopeasti välittynyt oppilaillemme. Se antoi meille tunteen siitä, että nyt oltiin oikealla polulla, jakamassa meidän suurinta intohimoa muille.
Nyt monta vuotta myöhemmin, me ollaan todella onnellisia siitä, että ollaan löydetty Tuomas, Reetta ja Matias, joiden kanssa voidaan viedä yhdessä eteenpäin tätä samaa viestiä ja fiilistä ja luoda yhdessä unohtumattomia hetkiä Avecilla, meidän omassa tanssikodissa.
UNELMIEN TANSSIPARI
Tiedätkö miten mahtavalta tuntuu, kun pääset tanssilattialle sellaisen parin kanssa, jonka kanssa tanssikemiat pelaavat yhteen, vienti ja seuraaminen toimii kuin unelma, musiikki on vaan tajuttoman hyvää ja se inspiroi teitä kokeilemaan toinen toistaan hauskempia muuveja? Aika ja paikka unohtuu, eivätkä mitkään sanat tunnu riittäviltä kuvaamaan sitä mahtavuutta, mutta hymy korvasta korvaan kertoo, miten hyvältä tanssi tuntuu?
Saatat ehkä myös tietää, miltä tuntuu tanssia parin kanssa, joka ei edes tunnu huomaavan sinua, katselee muualle, ja suorittaa kuvioita konemaisen tunteettomasti. Tai parisi on vain liian kiireinen näyttääkseen tanssilattian cooleimmalta jäbältä tai gimmalta näyttävine muuveineen ja stailauksineen, laittaen kaiken huomionsa siihen, että lattian reunalta yhä useammat silmät kääntyisivät katsomaan sen sijaan että nauttisi tanssihetkestä sinun kanssasi… ja paritanssi alkaakin epäilyttävästi vaikuttaa enemmän sooloesitykseltä. Jep. Been there too.
Ehkä voisimme jokainen kysäistä itseltämme: Kuinka hauskaa minun kanssani on tanssia?
Tanssiparin välisen hyvän yhteyden muodostaminen on yhtä paljon niin viejän kuin seuraajan vastuulla. Jotta paritanssi sosiaalitanssissa voi toimia kunnolla, sen pohjalla täytyy olla hyvät viennin ja seuraamisen taidot. Mutta se ei suinkaan ole kaikki. Jokainen meistä tanssijoista on yksilö, joka ilmaisee itseään ja musiikkia eri lailla tanssin kautta.
Otsikon suurin sanoma on keskittyminen tanssin ilmaisuun sen sijasta, että yrittäisi tanssilla näyttää paremmuutansa tai tehdä muihin vaikutusta. Mutta vaikutuksen tekemistä voidaan kurkata myös vähän positiivisemmasta näkökulmasta, jopa sosiaalitanssin osalta. Kaikki riippuu siitä, keneen ja miten haluat tehdä vaikutuksen. Jos haluat vain näyttää tanssilattian reunalla oleville erinomaisia taitojasi ja paukutella henkseleitä, lähtökohtasi tanssille tulee sinun ulkopuoleltasi ja tarpeesta olla jotain isompaa ja parempaa. Ehkä haluat näyttää muille, miten upeat koristelut osaat tehdä, tai kuinka taitava, nopea tai notkea olet, tai kuinka pehmeästi vartalosi liikkuu. Ehkä haluat esitellä nopeita pyörähdyksiäsi tai tarkkaakin tarkempaa musikaalisuuttasi. Mutta kun lähtökohdaksi vaihtuukin se, miten voisit tehdä vaikutuksen omaan tanssipariisi, niin johan ollaan eri leveleillä! Sosiaalitanssissa parisi toivoo sinulta usein hyvää yhteyttä, läsnäoloa, pehmeyttä, hienovaraisuutta, tarkkuutta, leikkittelevyyttä, tunnetta, hauskanpitoa – siitä riippumatta, oletko viejä vai seuraaja… ja kun onnistut tekemään pariisi vaikutuksen niissä asioissa, halukkaita tanssipareja alkaa löytyä jonoksi asti!
ILMAISU ON HENKILÖKOHTAINEN KOKEMUS
Tanssi on mulle kuin Reset-nappula. Se, että voin ilmaista tunnetta tanssin kautta auttaa lataamaan akut täyteen. Tunnen olevani silloin eniten elossa ja läsnä. Ei ole päivää, jolloin hyvä tanssi ei parantaisi fiiliksiä, vaikka olisi ollut miten kökkö päivä ja känkkäränkkä. Ja vaikka jo olisinkin ollut hyvällä tuulella, tanssi laittaa auringon paistamaan yhä kirkkaammin. Jotkut maalaavat, toiset laulavat, mutta mulle tanssi on aina ollut se henkireikä, jolla pääsen ilmaisemaan itseäni.
Kun tanssista tulee ilmaisun muoto, omaan tanssiin on lähes mahdotonta kyllästyä! Se ei toista itseään koskaan. Me voidaan ilmaista tanssin kautta ihan vaan yleistä fiilistä musiikissa, mutta myös instrumentin ääntä, kappaleen sanoitusta tai tunnetta. Silloinkin, kun tanssitaan parin kanssa, viritetään ensin oma mieli ja liikekieli musiikkiin sopivaksi. Musiikki antaa meille rytmin, fiiliksen, uusia ideoita ja inspiraatiota siihen, miten haluamme liikkua.
Se on yksi syy, minkä takia mun mielestäni on todella tärkeää, että paritanssin harrastajat, niin viejät kuin seuraajat, treenaavat tanssia myös yksin – sen kautta oppii kontrolloimaan omaa vartalon liikettä musiikkiin ja ymmärtämään kehoa ja sitä, miten kukin meistä voi käyttää musiikkia omassa tanssissa omalla tavallaan. Vain sitä kautta me pystytään kommunikoimaan omaa tanssia ja ilmaisua myös meidän tanssipareille ilman että vienti ja seuraaminen häiriintyy, ja fokus voi siirtyä luomaan niitä mahtavia Vau-hetkiä yhdessä!
SOSIAALITANSSI ON IMPROVISOITUA HETKESSÄ ELÄMISTÄ
Yksi sosiaalitanssin siisteimmistä jutuista on se, että se vaatii improvisointia ja täysin hetkeen heittäytymistä. To do -listat ja stressi lentävät hetkessä ulos mielen ikkunasta. Tietoisuus ja läsnäolo antavat meille lähes loputtomasti vapautta ja vaihtoehtoja omaan ilmaisuun ja improvisaatioon tanssilattialla. Sosiaalitanssissa jokainen tanssimamme tanssi on uniikki. Silloinkin, kun tanssimme saman parin kanssa täysin saman biisin kuin aiemmin, tanssi muuttuu erilaiseksi joka kerralla. Jokaisen tanssin kohdalla niin meidän oma kuin partnerin mieliala, fiilis, ja energiatasot ovat erilaiset, ja lisäksi olosuhteet ja ympäristö muuttuvat (onko meillä tilaa tanssia, onko lattia liukas tai tahmea, jne).
Kun pystyn olemaan läsnä parilleni juuri siinä hetkessä ja kiinnittämään tarkasti huomioni niin musiikkiin kuin parini fiilikseen ja tanssiin, aukeaa läjäpäin mahdollisuuksia inspiroitua musiikista ja luoda mahtava yhteys pariini. Se voi olla vain hetki, jolloin kuulen biisissä kitaran soivan leikkisästi, ja päätän tulkita vain kitaran ääntä tanssissani, tai teen jotain hauskaa, joka saa parini nauramaan. Yhtä lailla parini voi onnistua viemään hienosti jotain täysin yllättävää ja odottamatonta, tai voimme vaan keinua ja nauttia pehmeästä flowsta mukavassa tanssiotteessa. Tai voin fiilistellä ihan kybällä musiikin räjähtävää energiaa, tai tulkita jotain musiikissa toistuvaa ideaa, johon parini tanssii vastauksen. Vapaalle ilmaisulle jää paljon tilaa!
Jos fokus siirtyykin vain niiden muuvien, kuvioiden ja askelten muistamiseen ja niiden virheettömään suorittamiseen, luovuus ja vapaa tulkinta jää taka-alalle. Ne kuviot ja askeleet on opittu joltakulta muulta, oman itsesi ulkopuolelta, kun taas improvisaatio ja luovuus lähtee sun sisältä, sun omista fiiliksistä ja ideoista.
Tietysti tässä kohtaa on hyvä muistaa erikseen huomioon aloittelijat, jotka oppivat niitä tärkeääkin tärkeämpiä viennin ja seuraamisen perusteita. Ilman niitä taitoja on vaikeaa alkaa improvisoida tai antaa vapaasti vaan mennä. Jos haluat tulla koomikoksi tai kirjailijaksi, ensin on opittavat sanat ja hauskat kielikuvat, jotta niistä saadaan aikaiseksi menevä tarina. Joten muistetaan kaikki antaa meidän tuki ja tsemppi heille ja tarpeeksi aikaa asioiden sisäistämiseen tanssimatkan alussa! 😉
TAIDOT ESIINTYMISLAVALLA ≠ TAIDOT SOSIAALITANSSEISSA
Kun tanssija liittyy mukaan esiintyviin ryhmiin tai tulee mukaan sosiaalitansseihin kilpailu-/esiintymistaustasta, alussa saattaa tuntua epäselvältä, miten ilmaisua kummassakin tehdään. Samalla yritetään ymmärtää uudenlaista omaa roolia. (Tätä olen omalla kohdalla tarkkaillut lähinnä lattaripuolella, joten kirjoitan sen kokemuksen pohjalta). Joskus tanssija ei edes ole tietoinen siitä, että on äärimmäisen tärkeää löytää selvä ero oman ilmaisun ja esiintymisen/taitojen esittelyn välillä, ja että niihin tarvittavat taidot ovat täysin erilaiset.
Kun tanssitaan show- ja kilpailumielessä, tanssin on tarkoitus näyttää hyvältä. Ja siinä onkin juuri se olennainen ero; kun showt on tehty näyttämään hyviltä, sosiaalitanssin on tarkoitus tuntua hyvältä ja mukavalta. Siksi ne eivät aina kulje käsi kädessä: “jos näyttää hyvältä, tuntuu hyvältä”. Eipä todellakaan. Joskus itse asiassa aivan päin vastoin; se hyvältä näyttäminen alkaa tehdä hallaa hyvältä tuntumiselle.
Huom! Tässä en siis yritä sanoa, että esiintyessä ei voi tuntua hyvältä. Totta kai voi, aivan fantastiselta! Mutta sosiaalitanssissa on vain olennaisena osana pidettävä huolta siitä, että se hyvä olo olisi aina mahdollisimman paljon molemminpuolinen, niin itselle kuin parille.
Esiintyminen vaatii suuria eleitä ja liikkeitä, ja usein nopeutta ja voimaakin. Sosiaalitanssissa sen sijaan nämä taidot jätetään taka-alalle. Minulle yksi ihanimmista ja kutkuttavimmista jutuista seuraajana sosiaalitanssissa on ne pienet, hienovaraiset mutta selkeät viennit, jotka saavat tuntoaistin viritettyä terävimmilleen. Ne pienet ja herkät vivahteet ovat niin jänniä, että perhoset kutittavat mahanpohjassa! Omasta näkökulmastani, isojen ja voimakkaiden liikkeiden oppiminen on usein helpompaa eikä välttämättä vaadi yhtä paljon tekniikan hallintaa kuin tanssiminen herkästi pienillä indikaatioilla. Lopultakaan monia niitä taitoja, joita treenataan esiintymistä varten, ei ole tarkoituskaan koskaan tuoda sosiaalitanssilattialle. Joten jos jo esiinnyt tai olet aloittelemassa esiintymistä, suosittelen lämpimästi vienti- ja seuraamistaitojen ylläpitämistä samalla.
Kun sosiaalitanssi lähtee meistä sisältä, tanssin kautta päästään ilmaisemaan monenlaista tunnetta. Kun yrität sen sijaan tehdä vaikutuksen muihin taidoillasi, alat tehdä joko asioita, joita luulet muiden haluavan nähdä tai joita luulet heidän odottavan sinulta. Kun ne odotukset heitetään sivuun, ja fokus siirtyy niiden asioiden tekemiseen, jotka saavat tanssin tuntumaan mukavalta, saa takaisin enemmän kuin ehkä aluksi odottikaan – vapautta, iloa, luovuutta ja aitoa ja rehellistä yhteyttä pariin.
Millä sanalla kuvailisit hyvää esiintyjää? Ehkä voimakas? Tai nopea? Notkea? Laadukas vartalonliike ja puhtaat linjat? Erinomaiset esiintymistaidot?
Entä miten sitten kuvailisit hyvää sosiaalitanssijaa? Ehkä hän on pehmeä ja selkeä viejä? Tai kevyt ja aktiivinen seuraaja? Hakee ensisijaisesti hyvää yhteyttä pariin? Hyvä rytmitaju ja ajoitus? Leikkisä?
Tai ehkä kuvaisit joillakin muilla sanoilla, sopivia vastauksia löytyy läjäpäin. Mutta mitä noista kuvauksista voidaan huomata on se, että prioriteetit tuntuvat olevan aika eri suuntaisia ja ne tähtäävät varsin eri asioihin. Millaisen tanssiparin haluaisit siis itsellesi rentoon ja hauskaan tanssi-iltaan; hyvän esiintyjän vai hyvän sosiaalitanssijan?
TEE ILMAISUN OPETTELUSTA LEMPEÄ PROSESSI
Opettajina Omarille ja mulle on aina ollut tärkeää se, ettei tanssi ole vain koreografian opettelua. Haluamme antaa oppilaille lisää työkaluja, uusia suuntia ja vivahteita, erilaisia liikkumisen tapoja, isolaatiotreeniä ja musikaalisuusharjoitteita; niitä pieniä palasia, jotka helpottavat oman tanssin ilmaisua. Lopultakin oman vartalon hallinta ja koordinaatio ovat niitä peruspilareita ja taitoja, jotka kannattelevat koko tanssia. Kun treenin kautta etsitään erilaisia liiketapoja ja tutkaillaan niitä luovasti omasta näkökulmasta ja selvitellään, mikä kaikki voikaan olla mahdollista, alamme luonnollisesti luoda jotain täysin omaa ja uniikkia, meidän omalta tuntuvaa liikettä ja tyyliä. Ja siinähän se koko homman kauneus onkin; se, että me ollaan kaikki ihanasti erilaisia. Eipä kukaan meistä inspiroituisi tanssivideoista, joissa kaikki tanssijat näyttäisivät keskenään ihan samalta.
Oman ilmaisun kehittäminen on prosessi, joka vie aikaa. Minulla myös, ja se onkin jatkuva sellainen, ja nautin siitä täydellä sydämellä! On niin tärkeää, että unohdamme itsemme arvostelun ja turhan kriittisyyden, kun treenaamme omaa tanssia ja ilmaisua. Tanssi ei ole suorittamista, vaan vapautta. Jos ensin arastelet treenata näitä asioita muiden edessä, harjoittele vaikka yksin, jotta pääset vapaammin kokeilemaan jotain ihan uutta. Unohda muiden tai omat odotukset. Anna tanssin kummuta vähemmän päästä ja enemmän sydämestä.
Rakkaudella,
Johanna
